Paljonko avioero maksaa? Katso esimerkkilaskelma

Mikäli avioero osuu kohdalle, kuten edelleen usealle avioituneelle käy, kannattaa painaa mieleen, että se kuinka paljon avioero maksaa kaiken päätteeksi, riippuu siitä kuinka paljon asioista riidellään. Sopimalla asioista mahdollisesti jo etukäteen pääsee erossa halvemmalla.

Avioerojen määrä on Suomessa pysytellyt vakaalla tasolla, vuosittain eroon päätyy 13 000–14 000 liittoa Vuonna 2019 eroon päätyi 13 365 avioliittoa. Ensimmäisestä avioliitosta eroavien naisten keski-ikä on 41,1 vuotta ja miesten 43,3 vuotta.

Korona-vuosi 2020 ja sen karanteenien vaikutus näkyy tilastoissa aikaisintaan kuluvan vuoden lopussa ja ensi vuoden alkupuolella, sillä normaaliprosessin mukaisen avioeron ensimmäinen harkintavaihe kestää yleensä 6 kk , minkä jälkeen voi jättää toisen vaiheen hakemuksen. Keskimääräinen käsittelyaika on noin 8 kuukautta.

Tässä vaiheessa avioeron hinta alkaa kertyä.

Avioeron viereille laittaminen eli harkintavaiheen aloittaminen virallisia teitä maksaa hakijalle 200 euroa. Jos eroa hakee yksin, tuo koko summa peritään vain hakijalta. Jos eroa haetaan yhdessä, eikä hakemuksessa mainita maksajaa, voidaan maksu periä kummalta tahansa.

Toinen vaihe maksaa myös. Toisen vaiheen kulu on puolet ensimmäisestä eli 100 € ja samoin se voidaan periä joko hakijalta (eroa on haettu yksin) tai kummalta tahansa puolisoista (maksajaa ei mainittu ja eroa haettu yhdessä).

Eli 300 € ainakin kuluu byrokratiaan. Loput riippuvatkin sitten ihan eroavan parin yksilöllisestä tilanteesta.

Yhteisen omaisuuden jakaminen voi olla todella vaikea prosessi sekä henkisesti että ihan konkreettisesti. Kun yhteisiä vuosia on takana useita, on omaisuutta ja irtainta ehtinyt kertyä aikamoinen röykkiö. Osituksessa käydään läpi pariskunnan koko omaisuus: asunto, mökki, auto, muut varat ja omaisuus sekä velat.

Ositussopimuksen laatiminen ei ole halpaa hommaa, edes silloin kun erosta voidaan sopia rauhassa. Mikäli ositussopimusta ei saada sovussa luotua, äärimmäisessä tapauksessa oikeus määrää osapuolet hankkimaan pesänjakajan. Tarkkaa arvoa tälle asianajajan työlle ei voi antaa, sillä se on tapauskohtaista. Keskimäärin kuitenkin veloittavat noin 250 € tunti. Tästä on helppo laskea, kuinka suuri hintalappu tulee oikein riitaisalle erolle.

Joka tapauksessa sopuisakin ositus maksaa noin 1000–2000 euron, tämä summa kattaa peruspaperityöt. Pesänjakajan käyttäminen tuplaa tai triplaa kulut yksinkertaisimmissakin tapauksissa. Tällöin kulut nousevat 4000–6000 euroon.

Virallisten kulujen lisäksi avioero aiheuttaa suuren muutoksen elinkustannuksissa. Taulukostamme näet suuntaa antavan laskelman avioeron vaikutuksista kuukausittaisiin menoihin.

Avioero on niin suuri elämänmuutos, että se aiheuttaa väistämättä isoja hankintoja, joskus hyvin nopeallakin aikataululla. Uusia huonekaluja, vuokravakuus, auto, kodinkoneet ja muut tavarat, jotka ovat erossa siirtyneet toiselle osapuolelle on korvattavat. Pankista voi tässä tilanteessa olla vaikea saada lainaa, mutta netistä voi hakea akuuttiinkin tarpeeseen esimerkiksi Saldon edullinen kulutusluotto, jolla voi kustantaa useitakin isoja hankintoja.

Yhteisen asunnon myynti erotilanteessa on kovin tavallista, sillä yhden hengen tuloilla on vaikea kattaa yhdessä hankitun asunnon kulut. Varsinkin asuntovelallisten on vaikea selvitä tällaisesta tilanteesta. Asunto myydään, hinnalla katetaan laina ja loput jaetaan ehkä tasan ellei muuten sovita tai ole sovittu.

Jos lainaa on ehditty maksaa paljon, tilanne on hyvä. Jos taas ei, myynnistä jäävällä summalla ei ehkä saa katettua edes vakuuden osuutta uudesta asunnosta. Varsinkin jos erossa on mukana lapsia, uuden asunnon koosta voi olla vaikea tinkiä.

Tähän päälle on laskettava uusien huonekalujen hankkiminen, vakuutukset, sähkö, netti, suoratoistopalvelut, ruokakulut, lasten harrastukset ja kaikki muut kulut, jotka aiemmin on voinut jakaa toisen kanssa. Nyt ne onkin kustannettava, ainakin osittain, täysin yksin.

Harva tietenkään toivoo eroa, toivottavasti ainakaan, mutta siihen on hyvä varautua, kuten kaikkiin elämän kuoppiin ja mutkiin. Säästäminen tällaisia tilanteita varten on järkevää, eikä omaa puskurirahastoa tarvitse nimetä “erorahastoksi”, pienestä puskurista ei milloinkaan ole haittaa.