Mikä on inflaatio ja mitä sinun tulee tietää?

Suurin inflaatiopeikko syntyy siitä uhasta, että palkat harvemmin pysyvät aivan inflaation vauhdissa. Palkansaaja saa käteen saman verran rahaa kuin ennenkin, mutta yhtäkkiä sillä samalla rahasummalla ei saakaan enää hankituksi niitä samoja hyödykkeitä kuin aikaisemmin.

Inflaatiolle on nimittäin ominaista se, että se on yllätyksellinen, joten kuluttajana siihen voi olla vaikea varautua.

Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan alettua inflaatio kiihtyi ja korotti hintatason kymmenkertaiseksi neljän vuoden kuluessa. Myös toista maailmansotaa seurasi inflaatio, joka korotti hintoja 60 %.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen inflaatio ole sen verran dramaattinen, että sitä kutsutaan hyperinflaatioksi, sillä tuona aikana edes kottikärrykuormallinen rahaa ei riittänyt ruuan ostamiseen.

Mutta inflaation syiden ei tarvitse olla sodan kaltaisia järkyttäviä tapahtumia, vaan yleensä puhutaan vähemmän dramaattisesti seuraavista inflaatioista:

• Kysyntäinflaatio: hinnat nousevat, kun tuotteista on enemmän kysyntää kuin tarjontaa.

• Kustannusinflaatio: hinnat nousevat, sillä niiden tuotantokustannukset nousevat ja pakottavat nostamaan hintoja.

• Monetaarinen inflaatio: rahaa on liikkeellä “liian” paljon, mikä laskee sen arvoa.

• Odotusinflaatio: inflaation ennakoimista eli palkkoja nostetaan, sillä hintatason odotetaan nousevan.

Osaan näistä syistä voidaan jopa vaikuttaa ennakoivilla siirtoliikkeillä. Kysyntäinflaatioon voidaan vaikuttaa lisäämällä tuotantoa, palkkaamalla lisää työvoimaa ja hyödyntämällä olemassa olevia raaka-aineita paremmin. Kustannusinflaatio voidaan hillitä laskemalla verotuksen tasoa ja säätelemällä kilpailua, jotta tuotantokustannusten nousu saadaan aisoihin.

Euroopan Keskuspankki voi säädellä monetaarista inflaatiota korottamalla ohjauskorkoa, mikä vaikuttaa yleisesti lainojen korkoihin. Korkeammat lainakorot hillitsevät kotitalouksien halukkuutta rahan lainaamiseen ja samalla käytettävissä olevan rahan määrä vähenee, kun olemassa olevien lainojen lyhennykset syövät käyttörahaa.

Yksi suurimmista inflaatio negatiivisista seurauksista on sen yllätyksellisyys eli kuluttaja, säästäjä ja palkansaaja ei voi varautua ja turvata selustaansa inflaation varalta.

Sijoittajan ja säästäjä kannalta inflaatio on erityisen epäoikeudenmukainen, sillä investointeja ja pitkäjännitteisyyttä vaatinut rahallinen panostus saattaa nopeasti menettää ison osan arvostaan, kun inflaatio iskee.

Lainanottajan näkökulmasta tilanne on toinen. Inflaatio lähes sananmukaisesti syö osan lainasta. Tässä yhteydessä puhutaan reaalikorosta eli nimelliskoron ja inflaation suhteesta. Kun reaalikorko on negatiivinen, inflaatio haukkaa palan lainataakasta. Lainalaskuri on lainanottajalle hyödyllinen väline, kun haluaa tarkistaa oman lainansa korkotasoa.

Mutta jotta lainataakka sulaa inflaation myötä, on myös palkkatason seurattava inflaation mukana eli palkkatason on noustava, jotta esimerkiksi asuntovelallinen pääsee nauttimaan inflaation “hyvistä” puolista.

Säästäjät, joilla on lainoja, jäävät ikävään välikäteen, sillä samalla kun inflaatio vaikuttaa lainoihin “positiivisesti” säästöjen arvo laskee. Myös peruspalkansaaja on kaksijakoisessa asemassa: toisaalta palkat yleensä nousevat, mutta toisaalta ostovoima hupenee.

Inflaatiota mitataan useilla erilaisilla ja eri näkökulmista asiaa lähestyvillä indekseillä:

• kuluttajahintaindeksit

• tuottajaindeksi

• elinkustannusindeksi

Tilastokeskus seuraa suomalaisia inflaatiomittareita. Kuluttajaindeksillä mitataan hyödykkeistä ja palveluista maksettua keskihintaa ja hinnan muutoksia. Elinkustannusindeksi pitkä aikasarja, joka on laskettu uusimmasta kuluttajaindeksistä ketjuttamalla. Tuottajaindeksi laskee palveluiden ja hyödykkeiden hintatasoa, jonka tuottajat asettavat.

Inflaatio on lähes kaikille terminä tuttu, mutta sen vastapuoli deflaatio lienee vieraampi. Deflaatio eli negatiivinen inflaatio on inflaation vastakohta. Rahan arvo siis nousee sen sijaan että se laskisi ja rahan määrä markkinoilla laskee.

Tällaisenaan deflaatio voi kuulostaa hyvältä, mutta itse asiassa se ei ole niin positiivinen piirre kuin voisi kuvitella. Se tarkoittaa hintojen laskua, mutta myös palkkojen laskemista. Samalla se kielii työttömyyden kasvamisesta.

Kuluttaminen hiipuu, sillä kuluttajat odottavat hintojen laskevan. Kestohyödykkeiden, asuntojen ja autojen kauppa hiipuu ja jäätyy. Kun markkinatalous hiipuu, työttömyyskin kasvaa.

Yleensä deflaatio onkin merkki siitä, että taloudessa on huono vaihe meneillään. Inflaatio taas kertoo siitä, että nousukausi on tulossa.