13.12.2022 7.39

Henkilökuvassa Nella Korpio

Nella Korpio on 1999 syntynyt alppihiihtäjä Helsingistä. Hän on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kilpailla jo paljon ja häntä pidetään yhtenä Suomen lupaavimmista laskijoista.

Nella oppi laskemaan viisivuotiaana Vihdin ratalaskukoulussa ja pari vuotta myöhemmin hän osallistui jo kisoihin. Maailmancup tuli tutuksi kun Nella oli 17 vuotias ja vuonna 2018 hän kaikkien suureksi yllätykseksi pujotteli ensimmäisille maailmancupin pisteille Ranskassa.

Kysyimme Nellalta, jos hän voisi jakaa meille suosikki-muistojaan menneiltä kausilta ja vaikka muistoja riittää, hän onnistui valikoimaan näistä kaksi mieleenpainuvaa hetkeä.

"Maailmancupista saavutetut huippuhetket ovat tietenkin hienoja hetkiä ja arvostan ne erittäin korkealle, mutta tosiasiassa kilpailuihin liittyviä hyviä muistoja on valtava määrä, eikä niiden merkitys muistona ole välttämättä missään tekemisessä saavutuksen kovuuden kanssa. Monet isoihin kehitysaskeleisiin johtaneista prosesseista ja ajanjaksoista työn parissa johtavat juurensa johonkin kilpailuun, joka on joko onnistunut tai epäonnistunut, mutta jättänyt jotain hampaankoloon ja pistänyt aivorattaat liikkeelle sen suhteen kuinka tulla paremmaksi ensi yritystä varten. Siitä on monesti syntynyt tavoite intensiiviselle työjaksolle, joka tehdään täynnä paloa ja intoa, eikä epäilykselle ole tilaa. Sitten kun tehty työ kantaa hedelmää ja tulee menestystä, mieli ohjautuu yleensä tosiasiassa johonkin takautuvaan muistoon työvaiheesta. Kun mietin tulosta Zagrebin maailmancupissa, mietin itseäni makaamassa harjoitusrinteen pohjalla, laskettuani monta laskua fyysistä ylipitkää rataa ja omaa sen hetkistä kyvyttömyyttäni kirota valmentajalle, joka nauraa viimeisen laskun radan jälkipuoliskon hoipertelua ja sen hetkistä toimintakykyäni kuvaten sitä videokameralle. Ja molempia naurattaa.

Kun muistelen junioriajan tärkeimpiä kilpailumuistojani ja hyviä saavutuksia, mieleeni palaa kovatasoinen Ranskassa laskettu kutsukilpailu. Kyseisen kilpailun 2. sijan merkitys ja sen tuottama ilo juurtuu 4 vuotta aikaisempaan pettymyksen tuottaneeseen ensimmäiseen kansainväliseen kilpailuuni. Laskin silloin Italiassa ja hävisin voittajalle 3.5 sekuntia yhdellä kierroksella. Onnistuneella laskulla. Se oli shokki. Heti kilpailun jälkeen kysyin valmentajaltani kuinka voin tulla nopeammaksi jotta saan eron kiinni. Hän vastasi että harjoittelemme ja pyrimme laskemaan koko ajan kovempaa. 1 sekunti vuodessa niin neljän vuoden päästä eroa ei ole, hän sanoi. 4 vuotta myöhemmin laskin toiseksi kisassa jossa kyseinen voittaja oli myös ja johdin vielä lähellä maalia olevassa väliajassa puolella sekunnilla. Tein ison virheen ja jäin toiseksi muutamalla kymmenyksellä, mutta tuloksella oli minulle sijoitusta suurempi merkitys. En ollut enää toivottoman kaukana vaan olin kilpailukykyinen ja olin tehnyt oikeita asioita.

Vaikka alppihiihto ei toimikaan niin, että paremmuutta voisi absoluuttisella tasolla mitata yhden kilpailun avulla, niin silti siitä voi analysoida potentiaalia nopeudesta ja kilpailukyvystä. Tuota Ranskan kutsukilpailun 2. sijaa muistellessani mieleeni tulee se ensimmäisen kansainvälisen kilpailun jälkeinen todellisuuden tajuaminen ja arvostan molemmat hetket korkealle. Samalla kumpaa tahansa muistellessa mieleeni palautuu monet pitkälliset illallisen jälkeen käydyt pohdinnat, siitä kuinka tavoitteisiin ylletään ja keskusteluihin sisältyneet vitsit, epätoivon hetket ja riidat. Ja ne kaikki saavat minut hymyilemään.

Parhaat kilpailumuistot ovat kuin kirjanmerkkejä, jotka auttavat muistamaan kaikkia niitä itselle tärkeitä asioita jotka ovat tapahtuneet niiden takia tai matkalla niitä kohti ja mitä enemmän muistoja ja tunteita jonkin kilpailun ajatteleminen herättää, sitä tärkeämpi ja parempi kilpailumuisto se on.

Ja ainakin minun kohdallani arvostan monia kilpailukokemuksia todella korkealle. Kaksi edellä mainittua muistoa ovat kaksi eri muistoa eri elämänvaiheista, jotka merkitsevät minulle erityisen paljon."

Kun Nellan kanssa juttelee, iloisen hymyn takaa kasvoilta paistaa läpi intohimo lajia kohtaan sekä kunnianhimo. Kun hän tekee jotain, hän myös haluaa tehdä sen kunnolla. Tällä hetkellä tämä tarkoittaa alppihiihtoon täysillä keskittymistä, muut jutut olisivat vain häiriötekijöitä. Kuten arvata saattaa, Nella rakastaa kisaamista. Ei suoranaisesti sen takia, että haluaa vertailla omaa sijoitustaan muihin kisatuloksissa, mutta koska hän haluaa analysoida muiden kehittymistä ja verrata heidän laskujaan omaansa. Missä hän itse voisi vielä parantaa? Kuinka hän voisi vielä karsia sekunteja pois? Kuka on kehittänyt parhaan tavan laskea? Oman suorituksen parantaminen ja ylipäänsä laskeminen parhaalla mahdollisella tavalla kiehtoo Nellaa ja motivoi häntä jatkamaan.

Valitettavasti Nella on myös urallaan kokenut loukkaantumisia sekä muita, terveyteen liittyviä ongelmia. Maaliskuussa 2020 hänellä todettiin reumasairauksiin kuuluva autoimmuunisairaus, Sjögrenin oireyhtymä. Pääoireet eivät liity niveliin, vaan limakalvoihin ja sidekudoksiin. Sairaus ja pitkä toipuminen pisti ruokavalion uuteen kuntoon, mutta on myös opettanut tiettyä armollisuutta itseään, sekä omaa tekemistä kohtaan. Kysyimme Nellalta myös hänen mietteitään tulevaisuudesta, nyt kun sairauden kanssa on opittu elämään ja pitkä kilpailu-ura on toivottavasti vielä edessä.

"Tavoitteenani on laskea mahdollisimman kovaa niin pitkä ura kuin vain suinkin omat rahkeet riittävät. Haluan kokeilla kuinka hyväksi minulla on mahdollisuudet tulla kun pistän itseni likoon ja mihin potentiaalini riittää. Arvostan korkealle maailmancupin kristallipallon voittamisen, koska se kertoo kyvystä suoriutua kovalla tasolla pidemmän aikajakson ajan ja vakiintuneesta paikasta maailman kärjessä. Se on pitkän ajan tavoitteeni ja haaveeni uralleni. Mutta ennen paikan vakiinnuttamista kärjessä ja kristallipalloa, tavoitteeni on saavuttaa kärki ja laskea podiumille."

Tulemme tänä kautena seuraamaan Nellan toipumista ja kisaamista suurella mielenkiinnolla. Hän kuntouttaa tällä hetkellä selkäänsä, mutta tavoitteena on päästä kisaamaan ensi vuoden puolella. Vaikeat kokemukset ovat kasvattaneet Nellaa ja nuoreksi kilpaurheilijaksi hän osoittaa suurta henkistä kypsyyttä ja asenne on kohdallaan. Toivomme Nellalle pitkää kilpauraa, joka olisi täynnä onnistumisen tunteita ja hyviä muistoja!