30.12.2022 16.26

Alppihiihtäjän joulu - haastattelussa Nella Korpio

Joulu on suomalaisille hiljentymisen aikaa. Joulua vietetään usein perheen kesken, nautitaan hyvästä ruoasta ja yhdessäolosta ilman kiirettä. Entä jos olet huippu-urheilija, ja joulu osuu juuri kesken vilkasta kisakautta?

Juttelimme Nella Korpion kanssa joulusta ja kyselimme siitä, kuinka hän yleensä viettää joulua ja missä päin maailmaa hän silloin on. Onko alppihiihtäjillä edes joulutaukoa vai vietetäänkö joulua suksien päällä milloin missäkin maassa?

Alppihiihtäjän joulutauon pituus ja viettotapa riippuu kaudesta ja siitä tasosta millä laskee. Muun muassa se vaikuttaa, että laskeeko pelkästään maailmancupia vai laskeeko myös eurooppacupia tai muita kisoja. Silläkin on merkitystä mihin on tarkoitus panostaa eniten.

Kuitenkin jos laskee maailmancupin tekniikkalajeja niin naisilla on kilpailu aina juuri ennen vuodenvaihdetta. Se on niin lähellä joulua, että silloin ”joulutauko” ja pieni hengähdys alkukauden ja kilpailukauden kannalta kriittisimmän tammikuun välillä otetaan jo hieman ennen joulua sillä juuri varsinaisten joulupäivien aikaan lähdetään jo valmistautumaan seuraaviin kilpailuihin. Sanoisin joulutauon kestävän n. 3-7 päivää mutta se on hankala määritellä, koska palautumisen tarve on tilanneriippuvainen ja henkilökohtainen. Se voi vaihdella montako päivää vietetään pois suksilta, millä intensiteetillä harjoitellaan ja kuinka fysiikkaa harjoitellaan ”tauolla”.

Eli toisin sanoen alppihiihtäjän joulun kuvaaminen on erittäin monimutkaista. Omakin jouluni voi sujua esimerkiksi Italiassa, Suomessa, Saksassa tai Itävallassa. Voin viettää sen sohvan pohjalta leväten, täydellä teholla laskien, huvikseen kurvaillen tai punttia nostaen. Vakiona pystyn omalta osaltani sanomaan että joka joulu vähintäänkin puhun perheeni kanssa, käyn ulkona ja syön illallisen, jota kutsun jouluateriaksi.

Alppihiihtäjän joulutauko ei siis ole kovin pitkä ja kisa-aikataulusta riippuen, moni joutuu viettämään joulua ulkomailla. Teknologia on onneksi helpottanut yhteyden pitämistä läheisiin, vaikkei se tietenkään korvaa sitä perheen kesken vietettyä joulua ja rauhallista yhdessäoloa. Entä jos joulua vietetään joka vuosi eri paikassa, onnistuuko silloin erilaisten rutiinien ja perinteiden luominen, esimerkiksi joukkueen kesken?

Reissussa vietettyyn jouluun minulla ei yleensä liity mitään sen erityisempiä perinteitä. Jos en ole perheen kanssa niin tapaan ohjelmoida joulupäivien aktiviteetit ihan fiiliksen ja tilanteen mukaan. Haluan normaalisti käydä mäessä, sillä mikä sen parempi jouluaktiviteetti kuin laskutreenit lumisessa rinteessä? Joulutreeni toimii samalla ehkä myös vähän korvikkeena kotona tavaksi tulleelle yhteiselle ulkoiluhetkelle jouluna. Tietenkin se on hieman erilaista kun ei ole perhettä mukana, mutta yleensä onneksi on hyvää reissuseuraa.

Laskemisen lisäksi illastetaan yhdessä ja tavallisimmin katsotaan elokuvia. Aina on kuitenkin rutiineissa joustovara päähänpistoille, jos sitä innostuukin järjestämään jotain spesiaalimpaa.

Valitettavasti Nellalla on vielä selän kuntoutus kesken, eikä hän ole pystynyt osallistumaan tämän kisakauden laskuihin. Tämän takia hänen joulunsa näyttää tällä vuodella hieman erilaiselta kuin yleensä. Vaikkei Nella nyt osallistu kisoihin, hän kuitenkin haastaa itsensä myös tänä vuonna, rinteen sijasta tällä kertaa keittiössä.

Nyt kun en ole vielä kunnolla laskukuntoinen niin vietän joulun kotona Helsingissä. Silti se on hieman erilainen kuin perinteinen kotona vietetty jouluni, sillä vanhempani, mummini ja siskoni ovat ulkomailla reissussa. Suunnitelmissani on toimia kodinvaltiaana talossa ja todennäköisesti levittää tavarani vähän joka nurkkaan, haudutella sitä kuinka järjestelisin ne kaappeihin ja kerätä ne aattona sitten vain kasseihin seuraavaa reissua varten.

Aion viettää aikaa veljeni kanssa, luultavimmin katsomme elokuvia, ja vetää jouluharjoitukset kotisalilla. Päätehtäväni on kuitenkin yrittää onneani kinkunpaistossa. Meillä isä paistaa aina kinkun joulupöytään ja sillä sipuli. En ole sitä siis koskaan ennen tehnyt. Nyt uhosin kuitenkin ettei kotona vietetä joulua ilman kinkkua, ja vaikka paljon laitan ruokaa muuten, niin nyt vastuu on kova.

Entä löytyykö alppihiihtäjän kuusen alta toivelahjoja tänä vuonna?

Minulla on aina ollut tapana esittää niukasti tai ei lainkaan lahjatoiveita. Olen aika pienestä pitäen pitänyt siitä, että lahjat tulevat oikeasti yllätyksenä. Se oli tietenkin vanhemmille todella helppo rasti koittaa pähkäillä joka vuosi mukavia yllätyksiä jotka miellyttäisivät, kun en suostunut toivomaan mitään.

En ole kuitenkaan enää vuosiin odottanut jouluna saavani mitään, sillä osaan kuluttaa rahaa ilman juhlapyhiäkin – jo pelkästään tavoitteeni alppihiihdossa tekevät hyvän loven lompakkoon. Yleensä äiti kuitenkin keksii kaikille jotakin. Tänä vuonna taidan saada lahjaksi yhden kirjan jota olen haikaillut ja treenikengät.